isyyden ilo

Tammikuun 30. päivä vaimoni siunasi minua kolmannella jälkeläisellä.
Tyttö painoi syntyessään 3822 g ja pituutta hänellä oli 51 cm. Täällä kotistudiossa alkaa elämä pikkuhiljaa palailemaan normaaliksi.

Olen nyt pari viikkoa isyyslomaa vietettyäni siunannut monasti sitä mahdollisuutta mikä meillä suomalaisilla isillä on viettää vapaa-aikaa, vaikkakin vain muutaman viikon, vastasyntyneen lapsemme seurassa tutustuen uuteen elämään yhdessä. Koen tätä riemu anyt ensi kertaa, sillä edellisten lasteni syntyessä olin vielä opiskelija, ja vaikka minulla mahdollisuus olisikin ollut isyysvapaaseen, se olisi vain lykännyt valmistumistani.

Uusi ulkoasu

Pikkaisen offtopic, mutta blogi on saanut uuden ulkoasun. Tosin on yhä työn alla, mutta olen salaa itseeni kovin jo nyt kovin tyytyväinen.

Laulamisen visualisoinnista osa 1

Aikaisemmin kirjoittelin äänen tuoton anatomiasta. Kukaan meistä ei kuitenkaan hallitse ruumistaan niin hyvin, että pystyisi täydelliseen laulusuoritukseen pelkästään anatomian tuntemuksen perusteella. Yleensä lauluprosessia pyritään visualisoimaan erilaisilla mielikuvaharjoituksella.

Sisäänhengitys pitäisi suorittaa hämmästymällä. Hämmästys avaa hengitysväylät luonnollisesti ja tuo keuhkoihin sopivasti ilmaa. Kovin yleinen virhe on hengittää keuhkot liian täyteen. Jos keuhkot ovat liian täynnä, on rento äänen tuottaminen käytännössä mahdotonta. Kunhan ääni tuotetaan oikein, riittää keuhkojen itse sisäänsä vetämä ilma yllättävän pitkään.

Itse äänen tuottamista oikein helpottaa mielikuva, että ääni syntyy takapuolesta ja lantion pohjasta. Tämä valmistaa keuhkojen tukilihakset paineen tuottoon. Äänen ajatellaan siirtyvän suuhun n 20 cm halkaisijaltaan olevaa suoraa putkea pitkin joka päättyy leuan aluseen. Tämä helpottaa ryhdin pitämistä ja hartioiden rentoutusta. Luonnollisesti ääni tulee suusta ulos...

Mutta nyt alkaa jo väsy painaa, joten jatkan aiheesta toiste

Äänen avaus osa 1

Äänenavaus on niin tärkeä ja laaja asia, että en usko että yksi puolen yön aikaan hätäisesti kokoon kursittu kirjoitus pystyy mitenkään kattamaan edes murto-osaa asiasta. Siksi osa 1.

Äänenavaaminen on tärkein yksittäinen asia mitä laulaja, tai muuten paljon ääntään käyttävä voi tehdä äänensä hyväksi. Äänen avaaminen paitsi lämmittää "koneiston", myös vahvistaa sitä. Oikein tehtynä perusteellinen äänenavaus myös opettaa oikeanlaista äänenkäyttötekniikkaa.

Äänenavaus olisi hyvä tehdä joka päivä. Ainakin jossain määrin. Itse olen huomannut että aamulla töihin ajaessa on hyvää aikaa hyräillä ja jollotella ilman että häiritsee ketään. Yleensä olen keskittynyt aamulla lähinnä äänihuulien lämmittelyyn ja jättänyt hengitysharjoitukset ja venyttelyt toisaalle.

Oikeastaan äänenavausharjoitukset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan.

• Äänihuulten ja pään onteloiden rentouttamiseen ja lämmittämiseen tarkotetut harjoitukset. Näitä ovat erilaiset hyminät ja lallatukset
  
• Hengityselimistöä vahvistavia harjoituksia, joita ovat erilaiset huohotukset
• Kasvojen ja muiden pään lihasten rentoutukseen ja lämmittämiseen tarkoitetut harjoitukset, joita ovat erilaiset päristykset ja naaman vääntelyt

Monet harjoitukset myös yhdistävät elementtejä useasta kategoriasta. Yritän laiittaa kaikista esimerkkejä, jos vain keksin miten voin liittää äänitteitä tähän blogiin ;)

Siitä missä järjestyksessä harjoituksia pitäisi tehdä, on yseita eriäviä mielipiteitä. Itse olen havainnut järjestyksen huohotus, pärinä, hyrinä hyväksi, mutta varmasti kaikki löytävät oman tapansa. Jos joku on sitä mieltä että joku muu tapa on perustellusti oikeampi, kommentoikaa, niin korjaillaan asiaa.

Joka tapauksessa kuten urheillessa on syytä aloittaa pehmeästi ja rauhallisesti ja vasta sitten siirtyä vaativampiin harjoituksiin. Harjoitukset kannattaa myös tehdä tarkasti ja ajatuksella, niin niistä on eniten hyötyä.

Äänen anatomiaaa

Harjoiteltaessa laulamista pyritään äänentuottoon vaikuttamaan paitsi erilaisilla mielikuvilla siitä miten ääntä tuotetaan, myös konkreettisella tietämyksellä äänentuotannon fysiologiasta. Tässä joitakin huomioita, joita olen kerännyt vuosien varrella. Asiaan liittyy paljon enemmän teknistä tietoa, mutta näillä pärjää.

Ihminen tuottaa ääntä puristamalla ilmaa värähtelevien äänihuulten läpi ja muotoilemalla saatua ääntä kielen, huulien ja suuontelon avulla. Oikeastaan äänentuotto- "koneisto" voidaan jakaa kolmeen erilliseen komponenttiin.

Painelähteenä toimivat keuhkot, joita puristavat rintakehän sisällä pallealhakset tuottaen ilmanpainetta. Yleisesti luullaan että hyvillä laulajilla on tavallista suuremmat keuhkot. Tosiasiassa teknisesti asiansa osaava laulaja pystyy tuottamaan enemmän ääntä pienemmällä ilmamäärällä. Äänen tuotannon kannalta paine on paljon tärkeämpi kuin virtaus. Laulaessa pyritään mahdollisimman tasaiseen paineentuotantoon, jolloin on tärkeää, että kroppa ja etenkin hartioiden seutu on rento ja ryhdikäs, ilman turhia jännitystiloja.

Äänilähteenä toimivat äänihuulet, jotka sijaitsevat kurkunpäässä kilpiruston suojassa. Kun muodostetaan ääntä puristetaan äänihuulia yhteen, jolloin keuhkojen tuottama subglottaalinen paine saa ne värähtelemään. Värähtely saa vastaavasti ääni huulten kautta kulkevan ilman värähtelemään tuottaen ääntä.
Äänen korkeus riippuu äänihuulien kireydestä. Mitä pidemmät äänihuulet ovat sen matalamman äänen niillä pystyy tuottamaan. Tämä ei kuitenkaan päde vastavuoroisesti korkeisiin ääniin. Yleensä matalaääninen mies pystyy silti runsaalla harjoittelulla laulamaan myös korkeita ääniä. On kuitenkin huomattava, että oman äänialueen ylittäminen kylmiltään voi olla hyvin vahinollista äänelle.

Ääniväylällä tarkoitetaan äänihuulten yläpuolella sijaitsevaa äänentuotantoon liittyvää elimistöä. Pääasiassa pään eri onteloita. Ääniväylä on äänen soinnilliselta kannalta kaikkein merkityksellisin osuus. Laulaessa pitäisi pyrkiä siihen että ääniväylä olisi mahdollisimman avoin ja että ääni resonoisi vapaasti kaikissa pään onteloissa.

Vähän asian sivusta mutta hyvää tietoa: http://www.voiceproblem.org/anatomy/index.asp

Lyhyesti musiikin teoriasta

Vaikka musiikin teorian opiskelu ei sinäänsä ole välttämätöntä laulajalle (tai edes soittajalle sen puoleen), helpottaa sen perusteiden hallinta työskentelyä huomattavasti. Suurin osa musiikista julkaistaan myös nuotteina ja nuotinluku taito helpottaa uuteen kappaleeseen tutustumista.

Musiikin teoria ei sinäänsä ole kovinkaan monimutkaista tai vaikeaa (jopa basisti oppii sen!), mutta se vaatii hieman aikaa ja orientoitumista.

Musiikin teoriaa voi opiskella esimerkiksi täällä: http://www.musictheory.net/

Tekniikan ja harjoittelun tärkeydestä

Moni ei ehkä ymmärrä, että laulaminen, varsinkin korkeatasoinen laulaminen, vaatii paljon töitä. Tämä pätee niin oopperalaulajiin, kuin kevyen musiikin esittäjiin. Jo pelkästään se, että laulajan ääni kestää olla yhtäjaksoisesti useita tunteja käytössä, vaatii sekä teknistä osaamista että äänen harjoittamista. Laulamista voisikin verrata esimerkiksi juoksemiseen.

Jos pitkän matkan juoksijalla on huono juoksutekniikka, saattaa hän jopa loukata itsensä. Ainakin hän joutuu juoksusuorituksen aikana kuluttamaan huomattavasti ylimääräistä energiaa. Toisaalta jos juoksija on luistanut kestävyysharjoituksista, ei hän todennäköisesti jaksa juosta yhtä hyvin ja pitkälle.

Samat asiat pätevät myös lauluun. Jos tekniikka ei ole kunnossa, voi laulaja rikkoa oman äänensä ja ainakin laulaminen on vaikeampaa. Toisaalta, jos laulaja ei harjoittele tarpeeksi, ei ääni kestä. Kokeilkaapa esimerkiksi puhua puoli tuntia yhteen soittoon ja kokeilkaa miltä se tuntuu. Laulaminen on kuitenkin äänelle paljon raskaampaa.